Jotunheimen, Norja

Kaksin Jotunheimenissa kesäkuun lopulla 2014: nuori herra 8 v mukana ensimmäisellä vaelluksellaan.


Spiterstulenilta lähtee reitti kahdelle Pohjoismaitten korkeimmalle vuorenhuipulle,
Galdhöpiggenille (2469 m) ja Glittertindenille (2465 m). Kohteena meillä oli Glittertinden.
Tässä 350 m nousu Spiterstulenilta jo voiton puolella.

Polkujen risteyksessä.

Telttapaikka 1400 m korkeudessa.

Telttapaikan luona.

Aamulla kohti Glittertindeniä. Maasto on ruohikkoista kivikkoa.
Sää ei näytä parhaalta mahdolliselta, pilvet roikkuvat matalalla.
Tasangon jälkeen edessä on jyrkkä nousu.

Takana näkyvästä laaksosta noustiin jyrkkää nousua, joka osoittautui todella jyrkäksi, mutta nuori herra suoriutui siitä
varmaotteisesti ja turvallisesti. Yhden noin 60-asteisen lumirännin ylityksessä varmistin hänet köydellä.

Lumimyräkkä tihentyy ja lumi alkaa jäätyä jääksi kivien pintaan. Suunnitelmaa on muutettava:
huipulta ei palata alas teltalle, vaan jatketaan huipun yli, jolloin vältytään jyrkältä laskeutumiselta.

Huippuharjanteella, näkyvyys on olematon. Huippu on nuoren herran takana vajaan 50 metrin päässä.
Aivan huipun korkeimmalle kohdalle ei voi mennä, koska se on pari sataa metriä syvän jyrkänteen yli työntyvä
jää- ja lumilippa, joka aina kesän kuluessa romahtaa alas.

Pohjoismaiden toiseksi korkein huippu Glittertinden (2 465 m) saavutettu.

Selfie.

Huipulta alemmas tultua lumentulo alkaa vähentyä.
Alas mennessä tavattiin yhteensä 16 muuta vaeltajaa. Heistä vain kaksi pääsi huipulle,
muut kääntyivät vaikeiden olosuhteiden vuoksi takaisin!

Teltta jäi huipun takana olevaan laaksoon, joten nyt majoitumme Glitterheimin tunturimajalle. Ohjelmassa on siten
kolmen ruokalajin illallinen, yöpyminen lakanoiden välissä sekä erittäin laadukas ja runsas aamiainen.

Seuraavana päivänä Glitterheimista lähtiessä sää on lämmin ja aurinkoinen.

Yksi Jotunheimenin kansallispuiston kymmenistä jäätiköistä (Veobrean). Pari railoaluetta on jo paljastunut lumen alta.

Välipalalla.

Laakso päättyy.

Glitterheimenin laaksosta pois noustessa maasto muuttuu jälleen kivilouhikoksi.

Louhikossa kulkeminen sujuu hyvin, nuori herra on itsevarma ja erittäin varmajalkainen menijä.

Sulamisvesistä muodostunut lampi.

Pitkät lumialueet helpottavat kulkemista.

Louhikkoa riittää.

Reippaat vaeltajat evästauolla.

Vuorimaisemaa.

Alaspäin mennessä louhikot vähitellen muuttuvat nurmikkoisiksi kivikoiksi.

Unikaverit teltalla.

Suuntana taustalla näkyvä Spiterstulenin laakso.

Alaspäin.

Spiterstulen näkyy jo, vaellus alkaa olla tehty.




© Copyright 2014 Jukka Järvinen, All rights reserved.

jarvisenkuvat.fi